Paras ystäväsi?

Oho. TAAS moka. Pitihän se arvata, ettet onnistu. Mitä muutkin ajattelee. Ei kannata edes yrittää. Näkikö joku? HÄVETTÄÄ!

Jos asiat eivät lähde elämässäsi aivan putkeen, et jaksa ponnistella tarpeeksi tai se ei tuota tulosta, tai nolot tilanteet ovat tulleet tutuksi, mitä paras ystäväsi sanoo? Jos hän sanoisi nuo sanat, kuinka kauan hän olisi paras ystäväsi? Taatusti aika pian väistäisit hänen seuraansa. Mutta entä jos oletkin tällaisen henkilön seurassa 24/7 ja tuo ääni alkaa naputtaa, ilkkua tai säälimättä moittia aina, kun jotakin vastoinkäymistä tulee? Tai onnistumisen hetkellä kuuletkin muistutuksen, että tuo nyt oli sattumaa, turha luulla suurempia itsestäsi. Tiesiväthän sen jo esi-isät: itku pitkästä ilosta, pieru paljon nauramasta.

Aika moni meistä on tässä tilanteessa. Ankarin tuomari ja suurin lyttääjä asuukin omassa sisimmässä. Se vaatii ja arvostelee, imee ilon ja yrittämisen sen sijaan, että vaikeina hetkinä se nousisi puolustamaan ja lohduttamaan: tekevälle sattuu, kyllä se siitä, ensi kerralla lähtee paremmin, ei ole mikään häpeä mokata, muillekin sattuu, jaksaa jaksaa.

Itsen kiusaamisen lopettamista ja myönteistä suhtautumista voi harjoitella. Tärkeintä on havaita, että tuollainen tuholainen asuu sisimmässä ja että sen lausunnot eivät oikeasti ole totta. Totta on se, että kannattaa yrittää uudelleen, uusia voimia voi löytää, ei tarvitse hävetä, kaikille sattuu elämässä ikäviäkin asioita. Kun sisäinen äänemme päivystää aina paikalla, niin aletaan opetella antamaan sille rohkaisevia, kannustavia ja lohduttavia vuorosanoja. Eikä huumorikaan ole pahasta? Opettelu ei ole aina helppoa, aina sitä ei jaksa ja tulee takapakkeja, mutta suunta voi silti olla selkeä.

Mitä paras ystäväsi voisi tänään sanoa?

Ystävänpäivän miettein,

psykologi Tarja