Mitä musta tulee isona?

Sehän se on, SE iso kysymys, jota pohditaan erityisesti tähän aikaan vuodesta ammatinvalintaan ja jatko-opintoihin liittyen. Jollekin kysymys aiheuttaa päänvaivaa lukemattomien vaihtoehtojen runsaudenpulasta johtuen, kun taas toinen ei millään meinaa keksiä mitään juuri itselle sopivaa suuntaa.

Kysymys on tosiaan suorastaan filosofinen, ja voi tuntua, että se on sukua kysymykselle ”Kuka minä olen?”. Näihin kysymyksiin ammatinvalinta ei koskaan vastaa kokonaan, onneksi, vaikka suurta roolia niihin liittyvissä pohdinnoissa näytteleekin.

Ammatinvalintaan liittyy monenlaisia motiiveja. Joku haluaa rahaa, valtaa ja kunniaa, minkä vuoksi valitsee tulevan opiskelualansa yhteiskunnallisen statuksen perusteella. Joku pohtii sitä, mitä reittiä pitkin pääsisi mahdollisimman helpolla kohtuullisen hyvään ammattiin ja toimeentuloon. Joku puntaroi sen välillä, että tehdäkö sitä, missä jo tietää olevansa hyvä vai uskaltautuisiko valitsemaan suunnan, joka kiinnostaisi enemmän, mutta vaatisi itseltä enemmän ponnisteluja tai muutoin erityistä rohkeutta.

Sopivan verran realistisuutta onkin syytä olla. Kaikista ei ole astronauteiksi, eikä tarvitsekaan olla (luojan kiitos, toim. huom.). Toisaalta voisi todeta, että jatko-opintoihin mennään nimenomaan oppimaan, ei tekemään sitä, mitä jo osataan. Ihmisen tahdonvoimalla on uskomattomia vaikutuksia, kun hoksaa, että jokaisella on valta itse päättää, mitä minusta tulee ja mihin minä pystyn – ja että vain sillä on loppujen lopuksi merkitystä. Omien kiinnostusten, toiveiden, kykyjen ja mahdollisuuksien yhteensovittamiseksi suosittelen lämpimästi tutustumista työvoimahallinnon ammatinvalintatestiin.

Ja sitten on vielä se onnellisuus, jota noin keskimäärin jokainen toivoo tulevaisuudeltaan. Onnellisuus muuten onkin usein helposti niin myyttiseksi luultu asia, että se sijaitsee aina vain tulevaisuudessa, vaikka oikeastaan kyse on varsin arkipäiväisestä asiasta. Arkipäivän valintojen tasolla onnellisuus kun tuntuu syntyvän kuin huomaamatta ja itsestään ilmoittamatta mielekkääksi koettujen asioiden tekemisen sivutuotteena. Onnellisuutta löytää siksi harvoin sitä itseään tavoittelemalla.

Kun tulevaisuus siintää loistavana edessä, voi olla vaikea uskoa seuraavaa tosiasiaa, mutta tässä se tulee (lue varovasti): mikään ei ole niin arkipäiväistä kuin työ ja ammatti. Vaikka ammatinvalinta ei siis välttämättä tuo glamouria elämään eikä vastausta eksistentialistisiin pohdintoihin, on ammatilla ja työllä hyvin paljon tekemistä juurikin onnellisuuden kokemuksen kanssa. Siispä pohtimalla sitä, millaisten asioiden tekemisen arvelet tuottavan itsellesi mielekkyyden, tyytyväisyyden ja ehkäpä myös ilon tuntemuksia, voi löytyä pitkälle kantavia vastauksia myös ammatinvalintakysymykseen.

Terveisin arjen keskeltä (tyytyväisenä valmiiksi saadusta tekstistä ja kiitollisena siitä, että tätäkin saa tässä työssä tehdä),

kuraattori Henriikka