Elä hötkyile eli mindfulnessia savolaisittain
Mindfulness on ollut jo muutaman vuoden kuuminta kamaa psyykkisen hyvinvoinnin edistämisen saralla. Kyse ei kuitenkaan ole mistään uudesta asiasta, vaan tuhansia vuosia itämaisessa filosofiassa ja buddhalaisuudessa tavoitteena ollut hyväksyvä läsnäolo on löydetty ja nimetty uudelleen. Ja eihän se meille savolaisillekaan uusi asia ole: mieltä on rauhoiteltu iät ajat kehottamalla itseä ja muita olemaan hättäelemättä.
Tietoinen läsnäolo tarkoittaa sitä, että voimme keskittyä ja rauhoittua havaitsemaan, että mielessämme ja kehossamme on juuri tänä hetkenä erilaisia tuntemuksia, ajatuksia ja tunteita. Tuntemukset vain todetaan uteliaana ja hyväksytään ne sellaisenaan. Vertauskuvana voidaan käyttää vaikkapa rautatieasemaa, jossa istumme penkillä ja katselemme, miten erilaisia ihmisiä tulee ja menee ohitsemme. Meidän ei tarvitse pelätä ketään, ei estää ketään, ei yrittää tarttua kenenkään. Katselemme vain ihmisvirtaa ja annamme sen soljua omaan tahtiinsa. Mielen ja kehon osalta tämä tarkoittaa sitä, että voimme esim. todeta, että nyt silmät tuntuvat väsyneiltä, niskalihakset kiristävät, rinnassa on huolimöykky. Voimme todeta tämän, mutta siitä ei tarvitse huolestua. Kuten aseman ihmisvirta soljuu edessämme ilman, että meidän tarvitsee puuttua siihen, voimme todeta, että tuntemuksia tulee ja aikanaan myös menee. Ne eivät vahingoita meitä, vaikka epämiellyttäviä tai tuskallisia voivat hetkittäin ollakin.
Tietoista läsnäoloa voi harjoitella vaikeiden tuntemusten sietämisen rinnalla myös elämän hyvien asioiden huomaamisessa. Aamulla herättyä voi pitää vielä silmät hetken kiinni ja tunnistaa,
miten ihanasti peitto lämmittää kehoa. Sen sijaan, että hotkaisisimme energiapatukan kadulla kulkiessa älypuhelinta selatessa, voimme istahtaa hetken ja tuoksutella ja maistella välipalaamme, antaa maun viipyä. Jos kuulemme mukavan musiikkikappaleen, voimme pysähtyä havaitsemaan, miten se soi kehossamme ja saa jalkamme vipattamaan. Tai voimme nauttia rakkaan ihmisen kosketuksesta ja koiran silityksestä. Tässä ja nyt. Kaikessa rauhassa, sillä minuutti kestää yhtä kauan, olipa meillä kiire tai ei.
Tietoisuustaidoissa ei koskaan tule valmista; aina ei pysty yrittämäänkään rauhoittumista omaan itseen, mutta senkin suhteen voi rauhassa ja hyväksyvästi todeta, että nyt tämä ei onnistu, huomenna voi olla helpompaa, oma itsemme ei meiltä karkaa. Kun opinnoissa on vaikeaa keskittyä, vaatimuksia pursuaa joka puolelta, ahdistaa ja hermostuttaa, unikaan ei tule, voi kokeilla pysähtyä kuuntelemaan ja aistimaan itseä. Olemaan hötkyilemättä.
Jos asia kiinnostaa, netti pursuaa tietoa ja harjoitteluvinkkejä. Niitä löytyy esimerkiksi Mielenterveysseuran verkkosivuilta.
Terveisin,
Psykologi Tarja
