Älä jää yksinäisyyden kanssa yksin

Yksinäisyys koskettaa kaikenikäisiä ja lähes jokaista meistä jossain vaiheessa elämää. THL:n (2020) FinSote -tutkimuksen mukaan joka kolmas suomalainen kokee yksinäisyyden tunteen kasvaneen korona-aikana, mikä kertoo yksinäisyyden olevan kokemuksena varsin yleinen tänä päivänä.

Yksinäisyyden tunnistaminen

Vaikka yksinäisyys on yleistä, siitä puhuminen on edelleen tabu. Sosiaaliset kontaktit kuuluvat osaksi ihmisen elämään, jolloin niiden puuttuminen tai toimimattomuus saattaa aiheuttaa häpeän tunnetta. Tämä johtuu siitä, että vastuu sosiaalisten suhteiden muodostamisesta ja ylläpitämisestä koetaan olevan itsellä. Tunteita voi vahvistaa yksinäisyydestä aiheutuva ulkopuolisuuden kokemus ja siihen liittyvä ajatus erilaisuudesta. Myös kiillotettu somemaailma voi aiheuttaa paineita ja häpeää siitä, ettei oma elämä ole niin hauskaa kuin muilla. Tämä häpeän ja epäonnistumisen tunne saattaa johtaa yksinäisyyden kieltämiseen tai vähättelyyn, jolloin on vaikeaa pysähtyä, huomata sekä myöntää itselleen olevan yksinäinen. Yksinäisyys ei kuitenkaan poistu vähättelemällä, jättämällä se huomioitta tai pyrkimällä sitä pakoon. Yksinäisyys on inhimillinen ja luonnollinen tunne, joka kertoo tarpeestamme tulla kohdatuksi, arvostetuksi ja myös autetuksi elämän vastoinkäymisissä. Sen vuoksi on tärkeä muistuttaa, ettei yksinäisyys määrittele meitä ihmisenä eikä siitä tarvitse tuntea häpeää tai syyllisyyttä.

Yksinäisyys on eri asia kuin yksin oleminen, mikä on tärkeää sen tunnistamisessa ja ymmärtämisessä. Yksinäisyys ei ole koskaan itse toivottu olotila, kun taas yksinolo on itse valittua, myönteistä ja välillä jopa toivottua ja rentouttavaa ajankäyttöä. Yksinäisyys on aina negatiivinen kokemus, johon liittyy masennusta, ahdistusta tai muuta epämääräistä pahaa oloa.

Yksinäisyys ei ole omaa syytä

Yksinäisyyden syntymiseen vaikuttaa moninaiset asiat. Yksinäisyyden kokemus liittyy usein elämänmuutoksiin, kriiseihin tai erilaisiin siirtymävaiheisiin ja toisinaan se voi syntyä monen asian summana.  Joskus yksinäisyyttä on vaikea tunnistaa, etenkin jos siitä on muodostunut keskeinen osa omaa kokemusmaailmaa. Emme välttämättä ole voineet vaikuttaa yksinäisyyden taustatekijöihin, mutta tässä hetkessä meillä on mahdollisuus vaikuttaa kokemaamme yksinäisyyteen.

Usein ikävän asian tunnistaminen ja sen sanominen ääneen helpottaa, jotka ovatkin ensimmäiset ja merkittävimmät askeleet yksinäisyyden lieventämisessä.

Mielestäni rohkeutta onkin yksinäisyyden myötätuntoinen kohtaaminen ja siitä puhuminen. Meidän kaikkien tulisi puhua yksinäisyydestä enemmän ääneen, jotta ymmärtäisimme ettemme ole asian kanssa yksin.

Älä jää yksin, äläkä jätä toista yksin – yksinäisyydestä saa ja pitää puhua.

Kirjoittaja:

Saija Bolodin

sosionomiopiskelija